virtuaalihevonen / a virtualhorse

Muistoissamme (07.06.2006 - 10.03.2012)

Shetlanninponi-ori, Telpërien Dei. (VIR MVA Ch, KTK-I, ERJ-III, YLA-II, SHLA-II)

Rautiaanpäistirikkö, 99cm. Estepainotteinen (Helppo B, 70cm, avoin ponivalj.)

- Kasvattaja: Leandra & Virtuaalitalli Dei

- Om. Sylvester

- Rekisteri nro: VH02-017-6205

 

Palkittu:

Kantakirjattu I palkinnolla (84 pisteellä)

VIR MVA Champion arvonimi myönnetty

Yleislaatuarvostelussa palkittu II palkinnolla (33 + 33 + 26 + 35 = 127p)

ERJ:n laatuarvostelussa III palkinnolla palkittu (11+41+1,5+13,8+10=77,3p)

Shetlanninponien laatuarvostelussa II palkinnolla palkittu (102,5pisteellä)

 

Kilpaillut estepainotteisesti:

- ERJ sijoituksia 41 kpl  (joista voittoja 9kpl)

- KRJ sijoituksia 23 kpl (joista voittoja 4kpl)

- VVJ sijoituksia 6 kpl (joista voittoja 1kpl)

- NJ:ssä 3x MVA-sert, 6x irtoSERT (joista 3x BIS-1)

 

Luonnekuvaus:

Tëlperien Dei, tallilaisten kesken Teemunakin tunnettu ori on ollut meillä kauan. Se tuli suoraan kasvattajaltaan jo pienenä jätkänä ja on kasvanut täällä melkoiseksi persoonaksi. Luonteenpiirteeltään ori on muuttunut kovasti, sillä nuorena se oli kova isottelemaan ja pomottelemaan isompiaan, mutta aika tekee tehtävänsä, koulutus voi olla osallisenakin, mutta oriista tullut kiltimpi, vaikka renttumainen asenne on säilynyt. Ehkä se "renttu" asenne teki alkujaankin Sylvesteriin vaikutuksen, entiedä, mutta vaikka ori oli osittain heräteostoksen tyyppinen ja ensimmäisiä shetlanninponi oreja, on se osoittautunut aivan mahtavaksi yksilöksi joka värittää tallin arkea aina.

Tarhailu, voi mikä sana se onkaan Teemulle. Tätä tämä ori rakastaa, vaikka se tarhaileekin yksin on se aina mielissään saadessaan riehua yksi omassa rauhassaan ja nauttia kaikesta tallin hälinän ulkopuolisesta hiljaisuudesta. Tarhasta ori tulee hieman nikotellen, mutta iltaisin, tietäessään että pääsee iltakauroille niin sitä ollaan jo portilla odottamassa. Laidunkaudella laitumella ollessaan ori ei ole yhtä vaikea saada sieltä pois, vaan on usein jo portilla valmiina odottamassa hakijaa jonka ori näkee jo kaukaa ja hirnahtaakin aina tervehdykseksi. Agressiivinen ori ei ole koskaan kun sitä tarhasta hakee, eikä käy päälle, vaan antaa nätisti kiinni kun sen luokse pääsee. Tallille se seuraa hieman tammojen perään haikaillen ohittaessamme tammatarhojen edustan, kovasti olisi oriilla asiaa neitosille ja hirnahtelee kovaäänisesti hieman tanssahdellen kaulakaarella taluttajansa vierellä ja varmasti lähtee viemään tammojen luo mikäli tilaisuus antaa mahdollisuuden. Tarhojen ohi päästyämme rauhoittuu ja kiinnittää huomionsa taluttajan taskujen tarjontaan, huomaamatta ollaankin jo tallin pihassa. Teemun perusluonne tallissa on rauhallinen, mutta liiallinen hälinä tallissa saa oriinkin hermostumaan, joten suositeltavaa on pistää ori kiinni joko käytävällä laitettaessa tai karsinassa riittää jos ori sattuu jotenkin olemaan kiinni riimunnarulla tai riimunnaru kaulalla ja pitää karsinan ovea raollaan/kiinni. Hoitotoimenpiteistä Teemu ei ole moksiskaan, joten perusharjauksen saa suorittaa rauhassa oriin lähes torkkuessa, etenkin aamuisin harjattaessa. Ei aristele mahanalta tai mistään muualtakaan vaikka käyttäisikin reilumpia otteita hoidossa. Päätä harjattaessa voi aluksi osoittautua epäileväksi ja kiskoo päätään alas tai ylös, riippuen hoitajan pituudesta. Kun päätä saa hieman harjattua niin jo on ori päätään syliin työntämässä, tästä Teemu tosiaan tykkää etenkin jos käytetään luonnonharjaksista pientä pääharjaa minkä Teemulle olen joskus ostanut aikoja sitten. Kaviot Teemu nostaa nätisti, vaikka takakavioita ottaessa pitääkin yrittää niitä kiskoa alas, mutta uskoo kun hieman ärähtää eikä anna oriin enää vetää sitä alas. Pintelöidessä että suojia laitettaessa pitää jalkansa nätisti paikoillaan, mutta heti kun on valmis, se tahtoo testata jalkansa toimivuuden ja nostaa sitä ja taivuttaa. Varustettaessa Teemu luimauttelee, joka saattaa pelottaa useita, mutta ainakaan vielä se ei ole purenut tai näykkinyt, siis vielä. Vyötä kiristettäessä osaa pullistaa, mutta vyön saa aina ensimmäiseen reikään, joten sen saa hyvin kiinni. Suitsittaessa yrittää kiskoa päätään ylös, mutta avaa lopulta suunsa, jotta kuolaimet saadaan ja suitset sitten lopulta päähän.

Ratsastaessa lyhyhyesti Teemu on reipas menijä, mutta jokaisella on omat konnankoukkunsa, kuten tälläkin jätkällä. Oriin luonteeseen ei vaikuta olemmeko kentällä vai maneesissa, sillä ori ei pompi turhaan keksittyjen mörköjen takia, varmasti jos se niitä näkisi se menisi niitä katsomaan eikä kirmaisi karkuun. Teemulla on harvemmin täysin kankeita aloituskäyntejä vaan on reipas heti alussa eikä raipalle juurikaan ole käyttöä, vaan pitkälle pinnalle ja hyvälle tasapainolle. Vaikka oriilla onkin menohaluja ei ohjiksiin saa jäädä roikkumaan vaan ohjas tulee pitää kevyenä, näin ori työskentelee paremmin yhteistyö mielellä eikä kiukuttele. Käynnissä Teemu liikkuu tosiaan reippaasti ja volteilla yrittää heti alussa kokeilla ratsastajaansa, kuinka paljon se voi oikoa volttien lopussa, mutta luopuu aikeistaan huomatessaan että sama vanha ratsastaja se siellä selässä taas on. Käynti selästä käsin on reipas ja mukava istua, tosin käynnissä voi olla "epätahdikkuutta" joten käynnin tahti tulee pitää tasaisena. Ravi nousee nätisti, se onkin suloista poniravia, mikä hieman pompottaa harjoitusravissa, mutta on miellyttävä myödätä. Ravissa Teemu työskentelee mielellään eikä kenkkuile turhaan. Esteiden ollessa kentällä voi vauhtiin tulla pientä lisäystä ja "pään viskomista" oriin halutessa mennä jo hyppäämään. Ravissa ori hallitsee hyvin siirtymiset niin pysähdykseen, käyntiin kuin laukkaankin. Laukka nousee aina kevyesti, mutta oriin hätäinen laukannosto ei aina takaa että se nostaa juuri oikean laukan kierrokseen nähden, vaikka ratsastajan avut olisivatkin oikeat, joten tarkkana. Laukka vaihdetaan joskus oriin toimesta ns vahingossa tai ratsastajan tahdosta, se vaihtaa sen kumminkin nätisti ravin kautta rauhallisesti uudelleen nostettuna. Oriilla on kumminkin aina virtaa, joten laukannostoa voi lisätahdittaa oriin spesiaali pukkihyppelysarja, joskus pienenpieniä pomppuja, mutta välillä ratsastajan huomion herpaantuessa tai muutenvain tilaisuuden tullessa melkoisia pomppuja joista ratsastaja on monesti tippunut, etenkin omistaja. Ratsastajan pudottua ori kumminkin pysähtyy ja jää odottamaan ratsastajaansa mikä on hyvä luonteenpiirre. Laukassa ori tosiaan työskentelee mieluusti ja sopivan tahdin löydyttyä malttaa kuunnella ratsastajaansa. Oriin saaminen ns kuolaimelle ei yleensä vaadi järjettömiä työmääriä, vaan ori asettuu melko nopeasti nätisti tuntumalle, mutta itse peräänantoon se vaatii jos jonkinmoista työtä ja paljon hikeä.

Esteillä Teemu on edukseen. Suvustaankin hieman estelahjojaan perinyt ori on mielestämme lahjakkuus urallaan, vaikkei välttämättä olekaan helpoimmasta päästä ja vaatii osaavan ja määrätietoisen ratsastajan. Esteet huomattuaan Teemun tahti tuntuu lisääntyvän ja pienen jännityksen voi oriista selvästi aistia. Tehokkailla alkuverryttelyillä ori jättää kiukuttelun taakseen ja kuuntelee ratsastajaansa, vaikka vauhtia on siltikin reippaasti. Maapuomeilla ori on hyvin tahdikas ja nostelee kavioitaan melkein liioitellusti ettei kaviot kopsu puomeihin. Laukassa mennessä maapuomeilla tekee usein liioiteltuja laukka-askelia ja tekee pienen hypynkin jos puomeja on vain yksi. Pienillä esteillä Teemulla on usein tapana liioitella hyppyään, vaikka se hyppääkin hyvin voi ratsastaja yllättyä korkeammasta hypystä kuin olisi tarve pienelle esteelle. Vaikka Teemulla olisi menohaluja ei se jää ns painamaan kuolaimelle vaan toimii melko kevyin avuin siltikin. Esteelle lähestyminen on varmasti haastavimmista sillä ori tahtoisi pyyhältää kovemmin. Hypyn ponnistuskohta on usein hyvä eikä ori sorru pitkiin ja loiviin "tiikeriloikkiin", vaan panostaa hypyn korkeuteen. Maastossa käydessämme ori on rauhallisempi ja maastoesteillä ei menohalut ole aivan yhtävallattomat, liekkö järki hieman tälläkin jätkällä sanoo ettei voi kaahata tuhatta ja sataa pienen ojan yli, mutta osaa maastossa hypätä hillitymmin eikä turhaa liioittele hyppyjään. Maastossa mennessä Teemun kanssa on aina mukavaa, sillä ori on utelias eikä arka. Menee mieluusti yksin, mutta pärjää loistavasti myös kaksin tai useamman ratsukon kanssa. Jonossa olossa ei paikka merkitse mitään, mutta kunhan ratsastaja pitää riittävän paljon väliä edelliseen, mieluusti liikaa. Kärryjenkin eteen olemme Teemun saaneet, sen piti olla lähinnä kokeilu, jotta olisimme saaneet oriin joulureen eteen lapsien iloksi, mutta Teemu yllätty meidät täysin. Kärryjen edessä Teemu käyttäytyy hyvin, se on kuuliainen ja työskentelee mielellään, maastosta ja ilmasta riippumatta.

Traileriin ori menee aina mielellään sillä se tietää pääsevänsä kilpailuihin. Trailerissa ori on rauhallinen eikä stressaa matkaamista, sillä heinäverkko pitää oriille näköjään riittävästi seuraa. Trailerista se tulee maltillisesti, mutta ilmoittaa oitis saapumisestaan kovasti hirnahtaen ja hieman steppaillen taluttajansa vierellä. Hoitotoimenpiteissä se rauhoittuu ja keskittyy heinänsyöntiin ja muiden katseluun, ihana etu meille että saamme hoitaa tämän taas edustavaksi kisoja varten. Varustus menee nätisti eikä ori välttämättä keskity edes pullistamiseen seuratessaan muita ratsukoita. Lämmittelyissä ori kumminkin ilmoittaa aina saavuttuaan kovaäänisesti hirnahtaen ja hieman steppaillen huomattuaan muut ratsukot. Oriilla olisi kiinnostusta muihin hevosiin ja poneihin, mutta malttaa keskittyä lämmittelyyn eikä heittäydy hankalaksi vaan käyttäytyy huomattavasti paremmin kuin välillä kotona. Koulukisojen virallisessa suorituksessa ori on reipas, mutta kuuliainen, sitä ei häiritse ympäristö, vaan se keskittyy suoritukseensa ja ratsastajan antamiin apuihin. Esteillä ori tuntuu saavan lisää virtaa ympärillä olevista ratsukoista ja yleisöstä ja vauhtia ori sangen puhkuu. Estekilpailuiden virallisessa suorituksessa Teemu on reipas, mutta malttaa kuunnella ohjeita. Oriilla on hyvä hyppytekniikka, joten esteet mennään kevyesti ylitse, kunhan ratsastaja hallitsee oriin vauhtia hieman hallitummaksi, kannustaa ponnistuksessa sekä ohjaa seuraavalle esteelle. Teemun bravuureita on myös varma luonne, sillä erikoiset heinä- ja kukkaesteet eivät pelota, eikä vesi ole este vaan pieni piriste tylsiin puomeihin. Näyttelyt ovat olleet meidän ehdotonta alaa, esteiden lisäksi toki, mutta ori hurmaa niin tuomareita, ponin omistajia kuin yleisöä. Oriin erikoinen väri vetää utelijoita ympärilleen, eikä ori ole moksiskaan vieraista ihmisistä jotka tahtovat sitä hieman silittää. Oriin asenne kumminkin on energinen, sillä ympärillä olevat muut ponit ja hevoset tietenkin kiinnostavat, joten välillä voi olla oriin pidättämisessä hommaa. Näyttelyiden kehissä ori kumminkin esittäytyy edukseen ja esittää mielellään askeleitaan sekä rakennetta.

Joka ponin arkeen kuuluu myös eläinlääkäri. Teemu tuntee aina eläinlääkärin auton kun sen tarhasta hakee ja se pistää korvaat jo valmiiksi luimuun kun sen taluttaa talliin. Teemu pistetään aina molemminpuolin kiinni kun on rutiini lääkitysten aika, sillä mieluisin henkilö oriille ei todellakaan ole tallin eläinlääkäri joka on monta kymmentä vuotta alalla ollut tomera täti, joka ei pelkää hevosten tai ponien kolttosia. Tämän tädin otteile ei voi kettuilla, mutta aina Teemu luimistaa korvansa ainakin hieman mielipidettä antaakseen. Lääkitysten jälkeen ori on muka hyvin loukkaantunut hetken, mutta mieli muuttuu heti kun se saa välillä pienen herkun kuten leivänkannikan. Kengitettäessä ori on hyväksynyt paikkansa eikä jaksa kettuilla tallimme kengittäjälle, ehkä siksikin että kengittäjä on rotevan kokoinen mies. Kengityksen ajan Teemu näyttää usein torkkuvan, eikä yritä kavioitaan vetää pois kesken kengittämisen, mutta kokeilee oitis kengittäjän jälkea saatuaan jalan taas vapaaksi.  (c. Sylvester)

 

i.  VIR MVA Ch. Ingor of Yavetil KTK-II, YLA-II

ii. Aegnor Ar-Feiniel evm

ie. Saga of Yavetil evm

 

e. Sift's Julie

ei. Angrad's Mulbert evm

ee.  Sift's Ananda evm

 

i. Teemun isä on komea punaruunikko shetlanninponi-ori Ingor of Yavetil, säkäkorkeus 102cm. Ori on tuotu Dein talliin jo nuorena Yavetil Siittolasta. Sopeutuminen ei ollut oriille ongelma, sillä luonteeltaan avoin ja ystävällinenkin ori oli heti monen tallitytön suosikki jo ensisilmäyksestä alkaen. Oriista erikoisen tekee tottakai sen väritys, mutta myös toinen herasilmä. Kilpailu-uraansa ori loi pääosin este- ja kenttäpainotteisesti 60cm tasolla, mutta myös koulussa helpon B:n tasolla kilpaillut. Ori on menestynyt eritoten näyttelyissä hienosti, sillä ori on palkittu kaikkiaan Virtuaalisena muotovalio championina sekä kantakirjattu II palkinnolla 71pisteellä ja yleislaatuarvostelussa II palkinnolla 121pisteellä. Jälkeläisiä oriilla on takanaan melkoinen litania, joista 4 on oreja ja 9 on tammoja. Teemun isänisä on hieno Englannista kotoisin oleva rautias shetlanninponi ori Aegnor Ar-Feiniel, säkäkorkeus 100cm. Luonteeltaan oria ollaan kuvailtu tulisen kipakaksi tapaukseksi, jonka kanssa sai aina tavalla tai toisella pitää varansa. Ori kilpaillut pääosin estepainotteisesti noin 60cm radoilla, sekä koulussa helpon B:n tasoisilla radoilla, mutta ehdottomasti paremmat tulokset ovat lohjenneet esteiden puolelta. Teemun isänemä on kaunis tummanruunikko shetlanninponi tamma Saga of Yavetil, säkäkorkeus 99cm. Tamma on siittolansa yksi kantatammoista, jolla päätyö oli siitospuolella hyvän sukunsa takia. Kilpaillut satunnaisia määriä koulupainotteisesti helpon C-B:n tasoisissa luokissa, mutta vaikka harvakseltaan kisattu tamma ei kisannut useasti oli se harvoin kisattuaan kisojen ehdoton tähti ja kärkinimien joukossa sijoittumassa.

e. Teemun emä on lehmänkirjava shetlanninponi-tamma Sift's Julie. Säkäkorkeus 104cm. Tamma on tuonti Englannin maalta, Michael Lake:n kasvattama. Tamma tulee hieman harvinaisemmasta ja tuntemattomammasta suvusta, mutta se ei ole tätä neitokaista pilannut. Luonteeltaan tamma oli ystävällinen ja rauhallinen, esteillä hieman tulista asennetta riitti mutta pääosin rauhallinen tapaus. Luonut kilpailu-uraansa pääosin yleispainotteisesti helpon C:n ja esteillä 50cm tasolla. Näyttelyissä tamma ei ole juurikaan käynyt. Teemun emänisä on rautias shetlanninponi ori Angrad's Mulbert, säkäkorkeus 101cm. Tästä oriista ei valitettavasti ole suuria tietomääriä saatavilla, mutta saamiemme lähteiden mukaan ori olisi ollut luonteeltaan kipakan oloisempi ja ns tyypillinen ori. Kilpailuissa startannut satunnaisia kertoja, lähteet eivät kerro montako kertaa, mutta taso on ollut noin helpon C:n ja esteillä 50cm tasolla. Jälkeläisiä oriilla on kumminkin muutama kappale. Teemun emänemä on on Michael Lake:n kasvattama myöskin, nimittäin kirjava shetlanninponi tamma Sift's Ananda, säkäkorkeus 97cm. Tämä tamma on kyseisen kasvattajan yksi harvoista kasvateista, sillä pienet kasvattajat eivät olleet tuolloin kovinkaan kysyttyjä, joten nimi jäi siksi arvuuksiemme mukaan pieneksi. Tammaa on luonnehdittu reippaaksi menijäksi ja jokapaikan höyläksi. Tamma on kilpaillut jonkin verran estepainotteisesti 70cm radoilla sekä koulua helpon C:n tasoisissa luokissa. Jälkeläisiä neitokaiselta on jäänyt aivan muutama kappale, jotka ovat hieno harvinaisuus nyky virtuaalishettisten suvussa.  (c. Sylvester)

 

Jälkeläiset

09.05.2007 she-t. Arpinen Sielu (e. Tiikerimelli)
16.07.2007 she-t Acantha's Shania KLASS-I     (e. Swan R)
28.07.2007 she-o Frein Ichabod (e. Kendra v. Raad)
01.09.2007 she-t Huvin Tiptap (e. Huvin Veronique)
01.05.2008 she-o P!nk FK & '66 (e. You're Funny FK)
02.01.2010 she-o Ticon FK (e. Caelan VIL)
02.06.2011 she-t Härdellin Tosca (e. Härdellin Madonna)
07.06.2011 she-o Hwai Nemo (e. Whai Ish Luna)
??.??.2012 she-t Miss Double Cherry (e. Miss Double Popps)

1 pakaste jäljellä (kasvattajalle tai omistajalle)

 

Päiväkirja merkinnät & valmennukset. (c. Sylvester, ellei toisin mainita)

 Maanantai päivä Teemun kanssa. päiväkirja merkintä 12.09.2011
Eikä! Voihan kettu, juuri kun tultiin maastosta alkuverryttelyistä niin kaatosade yllätti suoranaisesti, sillä taivaalla sattui olemaan vain pieni tumma pilvi. Pikapikaa kipitimme maneesille ja hyppäsin selästä alas että saan maneesin oven auki. "Huh, eipä kastuttu pahasti. Vai mitä Teemu?" Teemu ravisti kuin vastaukseksi itseään ja selvästi sekin oli hieman kastunut tuossa nopeassa ja rankassa pikku sateessa. Kuivasin hieman hihalla satulaa, ennenkuin nousin takaisin selkään. Maneesissa oli rauhallista kun kävelimme pitkin uraa. Teemu käveli reippaasti ja tuntui sangen virkeältä allani, joten päätin kerätä ohjasta ja kannustaa oriin raviin. Se nousikin nopeasti ja ravasimme pitkin uraa välillä voltteja tehden ja harjoiteltiin temmon pitämistä tasaisena, sillä se tuntui välillä varsin reippaalta ja välillä ei-niin-reippaalta. Teemu tuntui olevan höseltävällä tuulella ja siinä oli oikeasti työtä että sain ravista sopivan tempoista ja saatiin volteillakin hyvä tahti pysymään, eikä se hidastanut sitä kuten ensimmäisillä volteillamme. Nyt pikku orini liikkui huomattavasti paremmin ja heitteli päätään välillä, kun ohjani tuppasivat pitenemään liikaa, eri asia tekikö Teemu niin kiittääkseen pitkistä ohjista vai huomauttaakseen ratsastajan ollessa hetken omissa maailmoissaan. Vaihdoimme hieman kuvioita ja lähdimme harjoittelemaan ravi-käynti-ravi siirtymisiä täten että ravissa mentiin viisi askelta, jonka jälkeen viisi käynti askelta pikku hiljaa lyhentäen kuvioita 3 käynti askelta ja samaverto ravissa. Suoritus alkoi sujumaan, joten vaihdoimme harjoitusta taas. Tällä kertaa harjoittelimme ravista suoraan pysähdykseen, jossa Teemu tahtoi aluksi olla malttamaton ja yritti siirtyä käyntiin eikä pysähdykseen ja toisinpäin kuin lähdimme liikkeelle pysähdyksestä, mutta pienen junnauksen kautta tehtävä alkoi sujui paremmin ja paremmin, Teemukin alkoi tajuta kuvion, joten päätinkin pysähdyksestä nostaa laukan, joka nousi yllättävän ripeästi ja kevyesti.

Teemu laukkasi mielellään ja taivutti kaulaansa, tosin väärin kuin olin suunnitellut, pää meni alemmas kuin oli tarkoitus ja pukkipomppusarja alkoi, IIIIH! Ratsastaja maassa! Teemu jatkoi muutaman hypyn pysähtyen ja kääntyen katsomaan ratsastajaa joka oli juuri noussut istumaan selälleen. Teemu hörähti hiljaa ja jäi tuijottamaan niille sijoilleen ratsastajaansa, joka pikku hiljaa pääsi jaloilleen ja pudisteli housujaan ja takkiaan hiekasta. "Senkin pojan ryönä!" tuumasin vaatteitani puhdistaessani, johon Teemu hörähti kovempaa seisten edelleen paikallaan. Päästyäni lähemmäs Teemu hamusi takkini taskua ilmeisesti namin toivossa. Pujotin jalan jalustimeen ja nousin uudelleen selkään. Puhdistin vielä hieman housuistani hiekkaa ja keräsin ohjat kunnolla käteeni ja nostatin uudelleen laukan. Laukka nousi komeasti ja se lähti huomattavasti paremmin sujumaan ilman pukkisarjaa. Ori yritti kumminkin vetää päänsä alas muttei onnistunut tällä kertaa. Laukassa Teemulla riitti virtaa, mutta kokosin laukkaa hieman tahdikkaammaksi ja rauhallisemmaksi. Erimielisyyttä siitä oli, mutta loppujen lopuksi onnistuimme saamaan yhteisymmärryksen ja menimme ratsastajan tahtomaan tahtiin. Laukattuamme hetken siirsin oriin raviin ja harjoitusravissa lähdin oria lyhentämään pienemmälle askelelle kooten ravia mahdollisimman lyhyeksi täten ettei se kumminkaan sitä riko käyntiin.

Ori alkoi taipua hiljalleen paremmin kuolain tuntumalle ja annoin raviaskelille enemmän pituutta ja raville tahtia enemmän. Teimme paljon voltteja ja pysähdysharjoituksia. Viimeinen laukannostomme sujui paremmin ja tahti pysyi hyvin hallittuna eikä Teemy yrittänyt kiitää "altani". Laukan jälkeen uudelleen raviin, jolloin ori taipui kovin nätisti kuolaimelle. Kevyessä ravissa menimme vielä muutaman kierroksen, jonka jälkeen aloin pidentää ohjasta, jotta ori saisi venyttää paremmin selkäänsä ravissa. Teemu ravasi hillitysti vaikka ohjas oli pitkä, tosin ori sai paljon taputusta kaulalle ja sanallista kiitosta, jota se tuskin ymmärti, mutta varmasti yli sössöttävä asenne sen paljasti mitä yritin sille sanoa. Siirryimme käyntiin, jossa annoin kokonaan pitkät ohjat ja irroitin jalustimet, jotta saisin myös omia jalkojani venytettyä. Loppukäyntien jälkeen vein Teemun talliin, jossa riisuin sen varusteet. Juotuaan vettä harjasin oriin oikein viimeisen päälle ja selvitin hännänkin, lettiä en sentään tehnyt vaikka mieli kovasti teki. Teemu ilmeisesti haistoi hakemani porkkanat taskusta, sillä hän hamusi ahkeraan vasempaa taskuani. Pienen porkkanapalan Teemu sai hoidon yhteydessä, mutta loput pari palaa sai vasta kun vein oriin tarhaan. Tarhan sisäpuolella ori söi tyytyväisenä herkkunsa ja kirmasi sitten peremmälle tarhaansa päiväheinien kimppuun. Aikamoinen jätkä minulla. Talliin palattuani siistin jälkeni ja puhdistin kuolaimet. Merkintä päiväkirjaan ja päivä voinee jatkua tallin siivouksella.

Estevalmennus 01.09.2011 klo 11:00-12:00, Valmentaja: Nemor
OHO! Ompa oriilla energiaa heti huomattavasti enemmän kun sain esteet kasaan. Neuvoin ratsastajaa tekemään paljon voltteja ja lyhentämään askelta. Ori rauhoittui hieman mutta oli selvästi "pingoittuneen" oloinen. Esteiksi oli kasattuna noin 40-70cm esteitä, joisa erikoisin oli ns sianselkä (kaksi estettä peräkkäin, toinen hieman korkeamma kuin ensimmäinen) jonka korkeus oli noin kahden vanhan autonrenkaan korkeus (50cm?). Ratsukko suoritti pienintä estettä ensin verryttely mielessä. Teemulla oli virtaa ja ratsastaja teki tosiaan töitä että sai oriin paremmin hallintaan, mutta hyppy oli sangen hyvä, vaikka lähestyminen hieman "ontui". Toisella ja kolmannella kerralla ratsastaja sai oriin paremmin hallintaan ja lähestyminen oli hyvä. Siirtyessämme kokoajan suurempiin esteisiin tuntui suoritusten vain paranevan ja yhteistyö alkoi ratsukon kesken sujumaan paremmin, myös oriin into saatiin kuriin mutta ponnuissa säilyi sama tehokkuus. Ns sianselkä esteellämme ori tiputti taaimman puomin, sillä se ei selväti osannut arvioida esteettä vaan hyppy jäi hieman lyhyeksi. Uudella hypyllä hyppy oli huomattavasti parempi ja ratsastajakin oli selvästi osannut ratsuaan paremmin valmistella tähän. Loipputunnista ratsukko suoritti radan kahteen kertaan, sillä ensimmäisellä kierroksella hieman hätiköity suoritus koskautui yhdellä pudotuksella ja yhdellä kolahdyksella, muttei puomi kumminkaan tippunut. Toisen kierroksen rata meni nappiin, ratsukko jatkoi laukassa kierroksen oriin piristäessä laukkaa muutamalla pienellä pukkisarjalla, mutta ratsastaja pysyi selässä onneksi. Ratsukko kokosi laukan paremmaksi ja siirtyi sitten raviin vielä verkkaamaan ja tekemään voltteja. Lopulta siirryttiin sitten käyntiin ja loppukäynnissä ori sai sitten pitkät ohjat ja malttoi rauhoittui paremmin. Valmentajana sanoisin tunnin menneen ihan hyvin, Teemulla oli paljon virtaa joten suoritus jäi hieman hätäiseksi, mutta harjoittelulla se lähtee sujumaan paremmin, kyllä orii on selästi sopivalla alalla. Harjoittelulla pääsee ja pitkälle. Onnea tulevaan!

Estevalmennus 11.08.2011 klo 12:00-13:00, Valmentaja: Jenna S.
Teemulla riitti virtaa heti alkutunnista ratsukon verrytellessä kentällä. Ori innostui pelkästään esteiden näkemisestä ja ratsastajalla riitti työtä tämän oriin hillitsemiseksi. Aluksi ratsukko sai tulla ravilla maapuomit (6puomia). Teemu nosteli kavioitaan kuin kouluratsu konsanaan ja oli aivan innoissaan jatkamaan harjoituksia. Puomit ratsukko tuli kolmesti joista kerran kuului pieni kalahdus kun kavio osui puomiin. Seuraavaksi ratsukko sai jatkaa ravissa pienelle 30cm ristikolle, joka mentiin tietenkin koreasti, ori rikkoi esteen jälkeen laukkaan, mutta ratsastaja korjasi hyvin. Toisella kerralla suoritus oli parempi. Seuraavaksi treeneissä oli 50cm ristikko ja samankokoinen pystyeste laukassa. Ratsukko otti harjoitusvoltin laukassa ennenkuin lähestyivät estettä, oriilla selvästi menohaluja mutta ratsastaja pidätti hyvin ja ponnistus pääsi oikeasta kohdasta lähtemään. Hyppy oli hyvä eikä kaviot kopsuneet puomiin, pystyesteellä hyppy lähti aavistuksen kaukaa mutta suoritus oli puhdas. Ratsukko tuli nämä samaiset isommat esteet uudelleen laukassa, suoritus oli hyvä, orikin hieman saanut malttia ja malttaa kuunnella paremmin ratsastajaansa. Nostin tämän toisen esteen 60cm korkeaksi pystyksi. Ratsukko teki useamman voltin laukassa ennenkuin tuli esteelle, vauhtia oli sopivasti ja hyppy lähti hyvin. Hyppy onnistui hyvin ja ratsukko jatkoi laukassa esteen jälkeen. Tämän kolmen esteen pikkuradan ratsukko halusi välttämättä suorittaa ennen loppuverryttelyitä, joten annoin luvan. Ennen aloitusta ratsukko tehvehti asiallisesti minua pysähdyksellä, jonka jälkeen nostivat ravin ja lähtivät ravipuomeille. Puomeilla muutaman kerran kavio kolahti puomiin, mutta ravi säilyi eikä tasapaino lähtenyt. Ratsukko nosti laukan ja jatkoi pienelle 30cm ristikolle hyvässä tahdissa, hyppy hyvä, mutta tulo seuraavalle 50cm ristikolle oli asteen vino, mutta ratsukko suoritui kunnialla. Viimeiselle esteelle ratsastaja tasasi hyvin laukan tahdin ja ponnistus lähti oikeasta kohdasta tuottaen puhtaan hypyn. Hienoa! Tämän jälkeen ratsukko jatkoi laukassa puolikierrosta oriin saadessa monia taputuksia kaulalleen, tästä siirtyminen raviin, jossa hieman verryteltiin hieman lihaksia volteilla ja pikkuhiljaa antaen sitten pidempää ohjaa ja sitten käynti. Ratsukko suoriutui kaikkiaan hyvin esteistä, ratsastaja pidätti hyvin oriin menohaluja ja hypyt onnistuivat hyvin, esteelle tuloon kannattaa kiinnittää huomioita mutta muuten tunti meni oikein mukavasti.

Kesähetkiä Teemun kanssa 12.06.2011
Lämmin kesä meitä hellii todentotta, ulkona on varmasti +30 astetta eikä edes tuulenvire meitä viilennä. Teemu makaa laitumella puun varjossa selvästi nauttien, mutta pää nousee heti kun sitä kutsun, se hirnahtaa lämpimästi eikä tee elettäkään liikkuakseen. Kävelen oriin luo jolloin se nousee ylös, viimeinkin! Se hamuaa ensimmäisenä porkkananpalan kädestäni ja saan kiinnitettyä oriin riimunnaruun. Se seuraa laiskanoloisesti minua kohti laitumen porttia ja sitten kohti tallia. Tallissa laitan sen boksiinsa, jossa se juo ensin ja sitten tervehtii minua uudelleen ilmeisesti namipalan toivossa. Nappaan karsinan ulkopuolelta kumisuan ja dandyn jolla harjailen oriilta pölyä ja kuivunutta mutaa, voi jestas että se pölisee! Hetken tuskallisen harjauksen jälkeen vedän vielä toisella harjalla. Kaviot Teemu nostaa nätisti että sain ne puhdistettua. En kehdannut satulaa oriin selkään laittaa vaan suitset saavat riittää, onhan minun asustuksenikin niin edustava shortseilla ja t-paidalla ja satula olisi loppujen lopuksi molemmille epämukava tälläisellä lämmöllä.

Päätettiin Teemun kanssa lähteä hieman maastoilemaan, sillä siellä tuntui olevan hieman viileämpää. Teemu oli reippaalla päällä ja liikkui sangen reippaasti jo alussa korvat hörössä ympäristöään tutkien. Oli mukavan hiljasta todentotta, muutama varis huutaa puunoksilla, mutta muuten täysin hiljaista vaikka kellokin on jo melkein puolenpäivän. Teemu innostui kun pyysin tältä ravia ja oli laukkaa tarjoamassa, toppuuttelin oriin meininkiä hieman ja hetken aikaa ravissa se jännitti ja odotti josko antaisin sille ohjaa laukkaan, mutten antanut, jolloin se rauhoittui ja rentoutui ravaamaan paremmin. Teemun ravi on oikein miellyttävää pikkuista pomppuponiravia, jossa istuu mielellään. Teemu ravaili mielellään korvat hörössä hiekkatietä pitkin siirtyen pyynnöstä välillä käyntiin. Kävelimme ja ravailimme satunnaisesti pääosin pitkin hiekkateitä ja keskiosassa matkaamme poikkesimme metsäpolulle, joka oli tuttu pieni vaelluspolkumme. Siellä päästiin pomppaamaan risunkin yli, korkeutta about 20cm, mutta sen verran se oli siinä ilmeisesti myrskyn kaatamana, joten pienellä ravilla pääsimme pomppaamaan sen ylitse. Poikettuamme takaisin isolle hiekkatielle edessä oli pitkä suora, jonkun muutaman satametriä pitkä tyhjä tie. Kevyillä avuilla Teemu nosti laukan ja oikein innostui muutaman pukkihyppelynkin siihen saamaan, muttei sentään ratsastajaansa alas. Hieman revittelevämmällä tahdile irroittelimme tämän ihanan laukkapätkän jonka jälkeen oria saikin yrittää hillitä ravin kautta käyntiin. Taputusten saattelemana siirryimme raviin ja ravasimme kevyemmin ohjin jonkinmatkaa ennen kuin siirryttiin käyntiin. Tallipiha lähestyi nopeammin kuin olin kuvtellutkaan, sillä sieltä se punainen tallimme tosiaan näkyi. Saavuimme tallinpihaan, jossa ei elonmerkkejä ollut. Teemu seurasi minua kiltisti talliin laskeuduttani ensin selästä. Karsinassa vesi maistui Teemusta taas autuaan ihanalle sillä se joi sopivan tovin ennenkuin sain siltä suitset pois. Kevyellä harjauksella ja kavioiden tarkastuksella ori oli taas yhtä vetävän näköinen kuin juuri harjattuna. Saatoin oriin laitumelle muutaman leivänkannikan kanssa, joihin ori oli ilmeisen tyytyväinen jäädessään vielä portille seuraamaan lähtöäni. On se niin mukavaa omistaa oma poni ja nauttia kesästä tämän kanssa :)

Kesäisiä fiilistelyitä Syltin kanssa, 13.07.2008
JES! Viimein kesä saapui meillekkin. Hevoset ovat saaneet olla jo jonkin aikaa laitumillaan ja sen kyllä huomaa. Kello oli kymmenen pintaa aamulla kun laitumille talustelin auringon jo porottaessa taivaalla. Ketään ei näkynyt heti laitumen portilta, joten piti sisäpuolelle mennä tilannetta katsomaan ja vähän huutelemaankin Teemua. Hetken aikaa sai huudella ja kävellä pidemmälle laidunta kun Teemu köpötteli hissukseen juomapisteelle. Naureskelin kävellessäni myöskin vesipisteelle ja kun Teemu oli juonut pystyin sen jo ottamaan riimunnarun päähän. Hieman vittuuntuneen oloisena Teemu lähti matkaani, mutta mieli parani kun sai omenan palasen matkalla talliin. Tallissa soi hiljaa radio, muuten oli aivan hiljaista kun Teemua siihen käytävälle asettelin ja laitoin kiinni. "Kyllä sullakin äijä toi maha pistää silmään ja pahasti" tuumasin äijälle naureskellen. Teemu nuokkui puoli unessa oikeastaan koko hoitamisen ajan, eikä juurikaan ollut moksiskaan harjauksesta saati kavioiden putsauksesta, yksinhän minäkin siinä kälättelin kun toinen on melkein untenmailla. Kyllä äijäkin virosi kun rumistelin varustehuoneesta satulan ja suitsien kanssa. Teemu esitteli hampaitaan ja yritti olla uhkaava laittaessani äijälle satulaa ja kiristäessäni vyön ensimmäiseen reikään. Kuolaimet Teemu otti kumminkin suuhun ilman suurempia mutinoita.

Tallin pihassa kiristin vyön, laskin jalustimet ja nousin selkään. Näin aamusta on viellä mukavan viileää, joten lähdimme maastoon hieman virkistäytymään. Metsäpolulla oli hiljaista, kuului vaan kavioiden kopse ja Sylvin taukoamaton kälätys joka säikäytti varmaan kaiken elolliset kilometrin säteeltä. Teemu käveli rauhallisesti eteenpäin, välillä yrittäen nappasta ruokaa tienreunalta matkaan, mutta omistaja kiskaisi aina ohjasta. Jonkinaikaa käveltyämme otin ravin ja yritin saada äijään hieman vauhtia, sen verran laiskanpulskealta se tuntui ja sen huomasinkin äijän vauhdista. Pikkuhiljaa alkoi äijäänkin saamaan lisää tempoa ja ravi tuntui paljon mukavammalta eikä ollut enää pakollista eteenpäin ajamista. Pikku hiljaa Teemunkin askel alkoi kevenemään ja mieli oli selvästi pirteämpi. Ravailimme suoria pätkiä ja leveämmillä teillä hieman väistättämistä käynnissä tarkistaen ettei ketään tietenkään tule. Poikkesimme maastopolulle jonka köpöttelimme kaikessa rauhassa ötököiden keskellä. Tämän metsätaipaleen jälkeen saavuimme kauan odotetulle pellon pätkälle. Nojauduin Teemun kaulaa vasten kuiskaten "Otetaaks pieni spurtti?" Teemun pyöristäessä kaulansa pärskähtäen. Ryhdistäydyin ja pieni ajatus siinä riitti laukannostamiseen. Laukasta saatiin oikein reipas pienen pukkisarjan saattelemana pääsimme pellon toiseenpäähän hieman tasapainoitellen yritin miekin siellä selässä taistella. Pellon toisessa päässä otin käyntiin, hengähdin syvään ja repesin nauruun taputtaen Teemua kaulalle. Jatkoimme metsäpolkua isommalle hiekkatielle jossa otimme taas ravia hieman rauhoittaakseen tätäkin sykettä ja vähän lisäverryttelynä odottaesamme muutamaa pientä maastoestettä.

Ravailimme ja kävelimme tuota pitkää hiekkatiepätkää etsien tietä jossa menee pienet maastoesteet. Hetken aikaa saimmekin haeskella ennenkuin se löytyi. Tämä oli Violan omia erikoisia ihania maastoja, täällä maastoesteet olivat tosiaan pieniä, 20-50cm tasolla. Teemuhan innostui nähdessään ensimmäisen esteen jolloin sai äijää hieman toppuutella ja pidätellä, mutta hienosti selvittiin ensimmäinen este jonka jälkeen oli iso ylämäki, jonka Teemu pungertaa kevyesti ylös. Mäenpäällä käännyttiin oikealle, seuraavalle esteelle, jonka Teemu kielti, ratsastaja ei selvästikkääno osannut laskea askelia. Ympäri ja uusi yritys joka sitten meni paremmin. Seuraavat kaksi estettä meni myös mutkitta. Tämä pieni neljän esteen rata sai minut hengästymään, mutta Teemuhan olisi jaksanut varmasti viellä pakertaa. Lähdimme uudelle polulle joka vie Violan edustalta Tiilikanojaan takaisin. Matkalla kumminkin odottamaton kyltti saa pienen mutkan aikaan. "Uittolampi" luin kyltistä, mietin hetken ja tuumasin Teemulle "no eikö saakeli nautittas kesästä kunnolla, käyrään kahtomassa ainakin" kun jo käänsin Teemun lammen suuntaan. Lampi oli aivan tyyni auringon porottaessa niskaan oli pakko itsekkin kahlata. Otin rannalla kengät pois ja nostin lahkeet ylös. Teemu innoissaan tulee mukanani veteen ja pärskyttelee sitä innoissaan etusillaan saaden minutkin nauramaan. Hetken aikaa vesileikkejä leikittiin, ennenkuin alkoi muitakin tulemaan ratsukoiden kanssa uimapuvut päällä. Lähdimme hissukseen, otin kengän käteeni ja talutin Teemun kauemmas jossa nousin selkään riiputtaen kenkiä toisessa kädessäni. Köpöttelimme hissukseen käynnissä Violan kautta moikkaamassa Jennaa ja sitä kautta takaisin Tiilikanojaan. Perillä harjasin Teemun hyvin ja annoin muutaman omenanpalasen mitä jäljellä viellä oli. Laitumelle päästessään Teemu säntäsi iloisena muiden luo. Minä jäin hieman haikeana katsomaan portille, mietin kuinka onnellinen olinkaan kun sain jonkun Teemun kaltaisen omistaa, "senkin hupsu vanha äijä" tuumasin.

Joulumaastolenkki 18.12.2007 Cherejan johtamana
Aamulla heräsin seitsemän aikaan, keitin kupin kahvia ja söin muutaman leivänpalasen. Raahauduin vaatekaapilleni etsien mahdollisimman paljon punaista, noh, kaikkea mustaa mutta oli minulla punainen takki, wow! Otin myös muuta mahdollista kilisytintä mukaan kun tallille poikkesin. Aamuruokintojen jälkeen + muiden aamutoimien oli Teemun määrä lähteä mukaani. Herra katsoi vähän tuimasti kun muut saivat mennä ulos ja hänet jäisi sisälle. Teemu oli hieman nyrppiintynyt viellä kun harjasin, mutta muutama porkkana piristi huomattavasti. Teemulle puin punaiset pintelit kaikkiin jalkoihin, satulahuopa oli tietenkin punainen ja varusteiden lisäksi laitoin ohjiin kilisyttimet (josta kaikki kulkuset olivat irronneet sitten viimejoulun, eli epämääräiset karvapallot ohjaksissa) sekä tonttulakki<3 Ensiksi Teemu oli hieman hämmentynyt mutta tajusi sitten jutun juonen.

Tarkoituksemme oli tavata Cherejan pihassa puolenpäivän maissa, ja tietenkin olin ajoissa ponini kanssa. Tilalta ei loppujenlopuksi kovinpitkä matka tuonne ollut. Kerkesin vaihtaa muutaman sanan porukan vetäjien kanssa ennenkuin muita tuli. Lähdimme sitten tallin pihalta kohti maastoja. Lunta oli puolisenmetriä ja asteet olivat siinä 0 ja -5 asteen välillä, aurinkoinen nätti sää tosiaan. Ponit kulkivat kivasti jonossa ja olimme aika häntäpäässä. Maisemat olivat silmiä lumoavia ja Teemukin kulki kivan rauhallisesti muiden mukana vaikka luulin että solisi ollut hieman riehakkaampi, mutta uskokaa, parempi näin. Ravailimme satunnaisia pätkiä, mutta osakseen kävelimme ja lauleskelimme joululauluja. Muutamaan kertaan jotkut hepat säikähtelivät, Teemu katsoi korvat hörössä mikä siellä muka on. Laukatessa Teemukin innostu oikein kunnolla ja pientä pukkiakin pukkasi, mutta kyydissä pysyttiin loistavasti, nosti huomattavasti tunnelmaa *naur*.

Tallin pihaan saavuttuamme saimme viedä ratsumme tallin karsinoihin, jossa niille tarjoiltiin hieman porkkanoita ja omenoita. Ratsastajille oli taasen kuumaa glögiä ja pipareita. Ketään en varsinaisesti tuntenut tuolla, mutta meillä oli tunnelma hyvä ja kaikki saivat vuorollaan puhua, kuhan löysivät välin missä suunsa avata x) Reilun tunnin siellä sitten vaihdoimme kuulumisia, kun ystävättäreni soitti missä olen. Kerroin ja sanoin että hän voisi tulla hakemaan. Ensin hieman vastahakoisesti oli, mutta kyllä se sieltä sitten puolentunnin sisään trailerin kanssa saapui. Kiitin kovasti kaikkia retkestä pakatessani Teemua traileriin.